Mistä on kysymys nivelrikossa?

6.10.2006

ONKO POLVISSASI tai lonkissasi jäykkyyttä istumisen jälkeen liikkeelle lähtiessä? Onko portaiden alaspäin meno hankalaa? Jos vastaat myöntävästi, sinulla saattaa olla alkava nivelrikko!

Nivelrikon synnystä tiedetään jonkin verran, mutta aivan liian vähän toistaiseksi. Nivelrikon syntymekanismi tunnetaan huonosti. Nykykäsityksen mukaan nivelrikossa ei ole kyse nivelruston passiivisesta kulumisesta vaan biokemiallisesta tapahtumasarjasta, jossa soluväliaineen tuhoutuminen saa ylivallan rustoa korjaavista prosesseista. Nivelrikko on koko nivelen sairaus, joka aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, luussa kuin pehmytosissakin.

On myös esitetty, että nivelalueen altistuminen liialliselle kuormitukselle aiheuttaisi ensin rustonalaisen luun paksunemisen ja jäykkenemisen, mikä puolestaan altistaisi nivelruston suuremmille kuormittaville voimille. Riskitekijöistä tärkeimpiä ovat ikääntyminen, liikapaino, niveleen kohdistuvat vammat ja ruumiillisen työn aiheuttama liikarasitus. Myös perinnöllisten tekijöiden osuus on merkittävä. Ruston kollageenien rakennevirheiden tiedetään altistavan nivelrikolle.

NIVELRIKON RISKITEKIJÄT voidaan jakaa systeemisiin ja paikallisiin. Ensin mainittuihin kuuluvat muun muassa ikä, sukupuoli ja perinnölliset tekijät. Systeemisten tekijöiden vaikutuksesta nivelrusto on alttiimpi paikallisille riskitekijöille. Systeemisten riskitekijöiden vuoksi myös korjaavat prosessit voivat olla vähäisempiä. Paikalliset riskitekijät, kuten poikkeavat kuormitusolosuhteet ja nivelvammat, määräävät nivelrikon paikan ja vaikeusasteen. Riskitekijät eivät ole samoja kaikissa nivelissä, vaikka taudin syntymekanismi olisikin sama.

Nivelrikko on harvinainen alle 45-vuotiailla, j a tässä ikäryhmässä se on yleisempi miehillä kuin naisilla. Lonkka- ja polvinivelrikon esiintyvyys ja ilmaantuvuus lisääntyvät ikääntyessä niin miehillä kuin naisillakin. Polvinivelrikkoa esiintyy kuitenkin vanhemmissa ikäryhmissä enem-män naisilla kuin miehillä. Käsien nivelrikkoa esiintyy 10 prosentilla 40-49-vuotiaista, ja yli 70-vuotiailla esiintyvyys on jo 92 prosenttia. Nivelrikon esiintyvyys ja ilmaantuvuus pienenevät molemmilla sukupuolilla 80 ikävuoden jälkeen. Ikääntymisen aiheuttamat muutokset nivelruston rakenteessa, soluissa ja soluväliaineessa eroavat nivelrikon aiheuttamista.

Perintötekijät altistavat nivelrikolle. Ne saavat aikaan heikommin rasitusta kestävää sidekudosta, minkä on osoitettu aiheuttavan perinnöllistä nivelrikkoa. Tuolloin nivelrikko voi kehittyä jo alle 40-vuotiaana. Perheittäin esiintyvälle varhaiselle nivelrikolle on etsitty syytä myös muiden kuin rustolle ominaisten geenien joukosta. Esimerkiksi estrogeenireseptorin geenivirheen on arveltu liittyvän naisilla esiintyvään nivelrikkoon.

Tutkimustulokset siitä, esiintyykö mustalla rodulla enemmän nivelrikkoa kuin valkoisella, ovat ristiriitaisia. Lonkkanivelrikon esiintyvyys on alhaisempi jamaikalaisilla, eteläafrikkalaisilla ja nigerialaisilla kuin eurooppalaisilla.

NIVELRIKKO ON lihavilla yleisempää kuin normaalipainoisilla. Eräiden tutkimusten mukaan liikapainon ja polvinivelrikon välinen yhteys on naisilla selvempi kuin miehillä. Liikapainoisilla naisilla, joiden painoindeksi on 30-35, on nelinkertainen polvinivelrikon riski verrattuna normaalipainoisiin. Miehillä riski on 4,8-kertainen. Lihavuuden on arveltu tuottavan elimistössä poikkeavassa määrin hormoneja, jotka vaikuttavat niin ruston kuin luunkin aineenvaihduntaan edistäen nivelrikon kehitystä erityisesti naisilla.

Erityisesti toispuolisen polvija lonkkanivelrikon riski on suurentunut nivelvamman jälkeen. Vammojen seurauksena nivelen napakkuus heikkenee, mikä rasittaa nivelsiteitä ja lihaksia.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että nivelet tarvitsevat säännöllistä liikuntaa ja kuormitusta, jotta niiden biologiset ominaisuudet säilyisivät. Liikkumattomuus aiheuttaa nivelrustokudoksen rappeumaa, jolloin rusto on altis mekaaniselle vauriolle. Kokeellisesti saadaan rotalle nivelrikko, kun raaja laitetaan viideksi viikoksi kipsiin. Kuitenkaan ei tiedetä, milloin kuormitus muuttuu nivelelle epäedulliseksi.

Lapsuuden ajan liikunnalla ja kuormituksella saattaa olla ratkaiseva merkitys nivelruston kehityksen ja nivelrikon ehkäisyn kannalta. Kohtuullinen liikunta parantaa nivelruston biologisia ominaisuuksia, mikä selittyy ainakin osittain sillä, että rustokudoksen ravitsemus tapahtuu siihen kohdistuneen paineen vaikutuksesta.

Seuraaviin urheilumuotoihin liittyy todennäköisesti suurentunut nivelrikon riski: nyrkkeily (peukaloiden kämmennivelet), pyöräily (polvilumpio), jalkapallo (nilkka- ja polvinivelet), painonnosto (selkä) ja paini (kaularanka, kyynärpää ja polvinivelet).

Väestötutkimuksen mukaan työn fyysinen kuormitus voi olla yhteydessä polvi- ja lonkkanivelrikkoon. Tanssijoilla lonkka-, polvi- ja isonvarpaan tyvinivelen nivelrikon riski on suurentunut. Viljelijöillä nivelrikon riski on lisääntynyt, ja sen on todettu kasvavan työvuosien ikääntyessä.

Nivelrikkoon liittyy aina lihasheikkoutta. Polvinivelrikossa reiden ojentajalihakset heikkenevät hyvin herkästi. Samoin lonkkanivelrikossa heikkenevät selkä-, pakara- ja reisilihakset. Lihasvoimaharjoittelun on osoitettu vähentävän kipua ja parantavan fyysistä suorituskykyä polvinivelrikkopotilailla.

NIVELRIKOSSA RUSTOA häviää nivelpinnoilta. Tämän seurauksena nivel menettää joustonsa. Seurauksena on nivelen turvotus ja särky. Rustomuutosten lisäksi esiintyy muutoksia rustonalaisessa luussa, nivelsiteissä, nivelkapselissa ja ympäröivissä lihaksissa. Rustokudoksen proteoglykaanien pitoisuus pienenee ja ruston vesipitoisuus laskee. Nivelruston korjautumiskyky vaurion jälkeen on - päinvastoin kuin luun- erittäin huono.

Rustonalainen luu muotoutuu nivelrikossa uudelleen. Kun nivelrusto häviää luun pinnalta, rustonalainen luulevy paksunee. Nivelen reunassa ruston ja luun rajalla, nivelkapselin, nivelsiteiden ja jänteiden kiinnittymiskohdissa, esiintyy luun uudismuodostuksen seurauksena luulisäkkeitä, jotka rajoittavat nivelen liikettä. Jos ihminen vaatii nivelrikkoiselta niveleltä normaalin liikelaajuuden, niin nivel kipeytyy. Ns. rustottumat suojaavat niveltä virhekäytöltä, kun ihminen vain sen tajuaisi itse, ettei vaadi liikoja niveliltään.

KOSKA NIVELRIKON syntytapaa ei tunneta tarkasti, on epätodennäköistä, että nivelrikkoa voitaisiin täysin ehkäistä tai parantaa lääkkeillä. Liikakilojen ja nivelvammojen välttäminen sekä nivelten kohtuullinen kuormitus ovat nykytiedon perusteella avainasemassa pyrittäessä ehkäisemään nivelrikon kehittymistä.

Oireen mukaisena hoitona liikunta, lihashuolto, oma jumppa, venyttelyt, fysioterapia ja lääkehoitona glykosamiinisulfaatti ja natriumhyaluronaatti sekä tulehduskipulääkkeet helpottavat oireita. Vaikeissa tapauksissa keinonivel parantaa elämän laatua.

Lähteet:

Lääkärin CD/Duodecim 2001,117 ja omat havainnot.