![]() |
Oireena ontuminen |
Julkaistu 1999 Maija Piiparinen |
PERTHESIN
TAUDISSA reisiluun pää
lonkkanivelessä vaurioituu aikaisemman
verenkiertohäiriön seurauksena.
Pojat sairastuvat tautiin viisi kertaa yleisemmin kuin tytöt
ja runsaassa 10 % tapauksista kumpikin lonkka sairastuu. Taudin kulku
kestää kahdesta viiteen vuotta ja ennuste on
yleensä hyvä. Monet epäselvyydet ja
vaihtelevat hoitomenetelmät
hämmentävät kuitenkin yhä
Perthes-lapsen omaisia.
- Jostain täysin tuntemattomasta syystä Perthesin
taudissa verenkierto reisiluun päähän
salpautuu eli suonet menevät tukkoon. Tilanne
sinänsä on vaaraton, eikä aiheuta oireita.
Viikkojen tai muutamien kuukausien kuluttua uudet verisuonet alkavat
kasvaa samoja verisuonikanavia pitkin.
- Ensimmäiset oireet alkavat vasta puolen vuoden kuluttua
verenkiertohäiriöstä. Uusien verisuonien
pitää syödä kuollutta reisiluuta
pois, jolloin reisiluun pää tulee hetkeksi heikoksi
ja tässä vaiheessa voidaan jo
röntgen-kuvassa nähdä luun romahtaminen,
tulee murtuma, kertoo ortopedi Pentti Kallio HYKS:sta taudin
alkamisprosessia.
Verenkierron estyessä luisen tumakkeen kasvu estyy ja
rustokerros sitä vastoin paksunee, koska se saa ravitsemusta
nivelnesteestä. Rustokerros säilyy
ehjänä, mutta jalalla astuttaessa rustokerros
litistyy ja painaa luuta kasaan. Kun paino on pois, rusto pongaa
ylöspäin. Rusto jää
yleensä vähän lommolle, kun luu on kasvanut
ennalleen.
TAUDIN ALKUVAIHEESSA
lapsi on oireeton ja vasta noin puolen vuoden
kuluttua ilmaantuvat ontuminen ja kipu. Kipu voi tuntua nivusissa,
reidessä tai jopa polvessa. Pelkkä ontuminen saattaa
olla ainoa oire.
Perthes-tauti on tunnettu tämän vuosisadan ajan,
mutta sen luonnollinen historia on täysin tuntematon.
Kuitenkin on kehitetty potilasta rasittavia ja varsin vaativia
leikkausmenetelmiä, erilaisia lastoitus- ja muita hoitoja
tietämättä ihan tarkkaan, mikä
niiden todellinen hyöty on.
Alkuun tautia hoidettiin parin vuoden vuodelevolla, jolla saatiin
hyvät tulokset reisiluun osalta, mutta lapsen sosiaalinen
kehitys sai aikamoisen iskun. Tämä menetelmä
on käytössä edelleen mm.
Venäjällä.
Vuosisadan puolivälissä alettiin
käyttää Thomas splint -kehikkoa, joka
asetettiin vuodeksi raajan ympärille
siirtämään kuormituksen reisiluun
päästä nivustaipeeseen, istuintyynyyn.
Forrest Gump -elokuvassa potilas juoksee tällaisen laitteen
rikki. Kymmeniä vuosia hoitokeinona käytetty kehikko
ei todistettavasti auttanut sen enempää kuin
hoitamatta jättäminen.
Forrest Gump pääsi kuitenkin helpolla, sillä
tämän jälkeen alkoi reisiluun kaulan
katkaisuleikkaus -kausi, jolloin leikkaus tehtiin tilannetta sen
kummemmin arvioimatta. Tätä seurasi torontolaisen
kirurgin, Salterin, kehittämä lantion
katkaisuleikkaus, Salter-osteotomia.
Uusin toimenpide on Triple, jossa lantio katkaistaan nimensä
mukaisesti kolmesta kohtaa. Aika näyttää
tämän toimenpiteen arvon.
NYKYISIN PYRITÄÄN
yksilölliseen hoitoratkaisuun. Tavoitteena
on pitää reisiluun pää
pyöreänä ja liikkuvana eli ruston
pää pyritään
pitämään lantiokuopassa niin, että
se ei pääse enää
litistymään lisää. Yleensä
se tapahtuu spontaanisti lapsilla, joiden ikä on alle 6 vuotta
- sen ikäiset harvoin tarvitsevat mitään
toimenpiteitä.
- 6-8 -vuotiaiden hoito vaatii usein toimenpiteitä ja yli
8vuotiaat lähes aina. Perthesin tauti rajoittaa toisinaan
merkittävästi lapsen
elämää: hypyt ja juoksu ovat
kiellettyjä, ja muissakin harrastuksissa on
vältettävä toistuvaa,
iskevää kuormitusta. Kyynärsauvojen
käyttö on suositeltavaa jaksoittain, joskus
turvaudutaan jopa vuodelepoon.
Hälyttävää on liikelaajuuden nopea
huononemin.
- Perthes-taudin epäselvän taustan ja eri
hoitotapojen moninaisuuden vuoksi vanhemmat saattavat tuntea olonsa
epävarmaksi ja etsivät lisätietoa, jota on
runsaasti tarjolla erilaisten tutkimusten puitteissa. Hoitotuloksiin
kannattaa kuitenkin suhtauduta varauksella, koska ei tiedetä,
mikä tulos olisi ilman hoitoa, Kallio muistuttaa.
- Alkuvaiheessa ja äreiden kiputilojen aikana kannattaa
syödä
särkylääkkeitä, se parantaa hoidon
tavoitetta, kehottaa Pentti Kallio.
| © Suomen Perthes ry |