Oireena ontuminen

Julkaistu 1999 
Maija Piiparinen  

Maija Piiparisen artikkeli Kaks' Plus -lehdessä numero 6-7 vuonna 1999

Suomessa sairastuu vuosittain noin 100 lasta harvinaiseen Perthesin tautiin.
Juuri se sai hellyyttävän elokuvahahmo Forrest Gumpin ontumaan niin omituisesti.

PERTHESIN TAUDISSA reisiluun pää lonkkanivelessä vaurioituu aikaisemman verenkiertohäiriön seurauksena.

Pojat sairastuvat tautiin viisi kertaa yleisemmin kuin tytöt ja runsaassa 10 % tapauksista kumpikin lonkka sairastuu. Taudin kulku kestää kahdesta viiteen vuotta ja ennuste on yleensä hyvä. Monet epäselvyydet ja vaihtelevat hoitomenetelmät hämmentävät kuitenkin yhä Perthes-lapsen omaisia.

- Jostain täysin tuntemattomasta syystä Perthesin taudissa verenkierto reisiluun päähän salpautuu eli suonet menevät tukkoon. Tilanne sinänsä on vaaraton, eikä aiheuta oireita. Viikkojen tai muutamien kuukausien kuluttua uudet verisuonet alkavat kasvaa samoja verisuonikanavia pitkin.

- Ensimmäiset oireet alkavat vasta puolen vuoden kuluttua verenkiertohäiriöstä. Uusien verisuonien pitää syödä kuollutta reisiluuta pois, jolloin reisiluun pää tulee hetkeksi heikoksi ja tässä vaiheessa voidaan jo röntgen-kuvassa nähdä luun romahtaminen, tulee murtuma, kertoo ortopedi Pentti Kallio HYKS:sta taudin alkamisprosessia.

Verenkierron estyessä luisen tumakkeen kasvu estyy ja rustokerros sitä vastoin paksunee, koska se saa ravitsemusta nivelnesteestä. Rustokerros säilyy ehjänä, mutta jalalla astuttaessa rustokerros litistyy ja painaa luuta kasaan. Kun paino on pois, rusto pongaa ylöspäin. Rusto jää yleensä vähän lommolle, kun luu on kasvanut ennalleen.

TAUDIN ALKUVAIHEESSA lapsi on oireeton ja vasta noin puolen vuoden kuluttua ilmaantuvat ontuminen ja kipu. Kipu voi tuntua nivusissa, reidessä tai jopa polvessa. Pelkkä ontuminen saattaa olla ainoa oire.

Perthes-tauti on tunnettu tämän vuosisadan ajan, mutta sen luonnollinen historia on täysin tuntematon. Kuitenkin on kehitetty potilasta rasittavia ja varsin vaativia leikkausmenetelmiä, erilaisia lastoitus- ja muita hoitoja tietämättä ihan tarkkaan, mikä niiden todellinen hyöty on.

Alkuun tautia hoidettiin parin vuoden vuodelevolla, jolla saatiin hyvät tulokset reisiluun osalta, mutta lapsen sosiaalinen kehitys sai aikamoisen iskun. Tämä menetelmä on käytössä edelleen mm. Venäjällä.

Vuosisadan puolivälissä alettiin käyttää Thomas splint -kehikkoa, joka asetettiin vuodeksi raajan ympärille siirtämään kuormituksen reisiluun päästä nivustaipeeseen, istuintyynyyn. Forrest Gump -elokuvassa potilas juoksee tällaisen laitteen rikki. Kymmeniä vuosia hoitokeinona käytetty kehikko ei todistettavasti auttanut sen enempää kuin hoitamatta jättäminen.

Forrest Gump pääsi kuitenkin helpolla, sillä tämän jälkeen alkoi reisiluun kaulan katkaisuleikkaus -kausi, jolloin leikkaus tehtiin tilannetta sen kummemmin arvioimatta. Tätä seurasi torontolaisen kirurgin, Salterin, kehittämä lantion katkaisuleikkaus, Salter-osteotomia.

Uusin toimenpide on Triple, jossa lantio katkaistaan nimensä mukaisesti kolmesta kohtaa. Aika näyttää tämän toimenpiteen arvon.

NYKYISIN PYRITÄÄN yksilölliseen hoitoratkaisuun. Tavoitteena on pitää reisiluun pää pyöreänä ja liikkuvana eli ruston pää pyritään pitämään lantiokuopassa niin, että se ei pääse enää litistymään lisää. Yleensä se tapahtuu spontaanisti lapsilla, joiden ikä on alle 6 vuotta - sen ikäiset harvoin tarvitsevat mitään toimenpiteitä.

- 6-8 -vuotiaiden hoito vaatii usein toimenpiteitä ja yli 8vuotiaat lähes aina. Perthesin tauti rajoittaa toisinaan merkittävästi lapsen elämää: hypyt ja juoksu ovat kiellettyjä, ja muissakin harrastuksissa on vältettävä toistuvaa, iskevää kuormitusta. Kyynärsauvojen käyttö on suositeltavaa jaksoittain, joskus turvaudutaan jopa vuodelepoon. Hälyttävää on liikelaajuuden nopea huononemin.

- Perthes-taudin epäselvän taustan ja eri hoitotapojen moninaisuuden vuoksi vanhemmat saattavat tuntea olonsa epävarmaksi ja etsivät lisätietoa, jota on runsaasti tarjolla erilaisten tutkimusten puitteissa. Hoitotuloksiin kannattaa kuitenkin suhtauduta varauksella, koska ei tiedetä, mikä tulos olisi ilman hoitoa, Kallio muistuttaa.

- Alkuvaiheessa ja äreiden kiputilojen aikana kannattaa syödä särkylääkkeitä, se parantaa hoidon tavoitetta, kehottaa Pentti Kallio.


© Suomen Perthes ry