Perthesin tauti

Morbus Legg Calvé Perthes dex.

Perthesin taudissa verenkiertohäiriö aiheuttaa reisiluun pään vaurioitumisen lonkkanivelessä. Oireina on ontuminen ja kipu, joka saattaa esiintyä myös polvessa tai nilkassa. Joskus lapsi lopettaa tyystin kävelemisen.

Tauti saa alkunsa, kun reisiluun pään verenkierto lakkaa. Syytä tähän ei tiedetä. Tämä ei vielä aiheuta oireita. Vasta puolen vuoden kuluttua verenkiertohäiriöstä reisiluun pää alkaa heikentyä. Luuhun tulee murtumia ja tilanne voidaan todeta lonkan röntgen- tai magneettikuvasta.

Oireena ontuminen

Ontumista alkaa esiintyä vaivihkaa ja ontumisen aste voi vaihdella päivästä tai viikosta toiseen. Tyypillistä on, että aikaisemmin liikuntaa rakastanut lapsi alkaa selitellä paikallaan oloaan sanomalla, että ”en mä jaksa, ei mua huvita”. Kipua saattaa esiintyä nivusissa, reidessä, polvessa tai nilkassa. Joillain ei ole lainkaan kipuja.

Taudin edetessä Perthes-lapsille kehittyy kävelytyyli, jolla he yrittävät luonnollisin keinoin siirtää taakkaa terveelle puolelle: selkä vinossa ja sairasta lonkkaa heilauttaen. Lapsi saattaa jopa kieltäytyä kokonaan kävelystä.

Perthes-lapset ovat usein pienikokoisia, tukevia ja liikunnallisia, mutta poikkeuksia on joka suuntaan. Tyypillinen sairastumisikä on 4 -7 vuotta, mutta tautia esiintyy 2-13-vuotiaillakin. Perthes on yleisempi pojilla kuin tytöillä. Tauti voi olla myös molemmissa lonkissa, muttei välttämättä yhtä aikaa.

Yksilöllinen hoitosuunnitelma

Taudin aktiivinen vaihe kestää vähintään kaksi vuotta. Hoidon tavoitteena on pitää reisiluun pää pyöreänä ja liikkuvana. Nykyään hoitosuunnitelma laaditaan yksilöllisesti lapsen oman sairaudenkuvan mukaan. Joskus hoito sisältää pelkän seurannan. Usein tarvitaan kuitenkin liikuntarajoituksia ja fysioterapiaa. Apuvälineinä voidaan käyttää kyynärsauvoja ja/tai pyörätuolia.

Lonkan tilanteen mukaan voidaan päätyä leikkaushoitoon, jonka menetelmät riippuvat taas yksilöllisestä tarpeesta. Joillakin lapsilla edes se ei takaa välttämättä hyvää hoitotulosta.

Positiivisen mielialan ylläpitäminen sekä uusien harrastusten löytyminen liikunnan tilalle ovat tärkeitä. Uinti on laji, jota voi harrastaa sairauden kaikissa vaiheissa. Fysioterapeutilta saatuja jumppaohjeita kannattaa toteuttaa parhaansa mukaan arkipäivän ympäristössä. Liikuntarajoitusten aikana lapsi saattaa unohtaa liikunnan riemun. Vanhempien onkin aktiivisesti avustettava, jotta se löytyy uudelleen.

Varhainen diagnoosi tärkeä

Perthesin taudin ennuste on sitä parempi, mitä nuorempi lapsi on sairastuessaan. Myös taudin nopea tunnistaminen parantaa ennustetta. Perthesin tauti voi aiheuttaa aikuisiässä lonkan nivelrikon. Lonkan kulutuskestävyys on sitä parempi, mitä pyöreämmäksi reisiluun pää on muotoutunut kasvukauden loppuun mennessä.

Diagnoosin virallinen nimi on ICD-10 tautiluokituksen M91.1 mukaan ”Lasten reisiluun pään osteokondroosi”, englanniksi ”Juvenile osteochondrosis of head of femur”. Englanniksi käytetään usein lyhennettä LCP tai LCPD. Taudin alkuperää ja sen luonnollista etenemistä ei tunneta.